maanantai 13. helmikuuta 2012

Kontrasteja

Tänään on aivan tavallinen maanantai. Ulkona sataa hiljalleen lunta ja ilta on alkanut hämärtyä. On helmikuun puoliväli ja päivä on pidentynyt joulukuusta. Vaikka nyt on arki, minulla on aika tyytyväinen mieli. Mikäs on ollessa, kun kaikki on hyvin. Paitsi, että närästää. Pyykit ovat pyörineet pesukoneessa ja porokeitto on liedellä lämpiämässä.

Nykyisessä maailman myllerryksessä omalla yksityisen ihmisen onnellisuudellani on hyvin paljon merkitystä. Nyt ei ole suurta väliä itselleni, että olen tällä hetkellä "vain" kotona ilman tavoitteellista opiskelua tai suurempia yhteiskunnallisia vastuita luottamustoimissa. Lautamieheys ja alueseurakunnan varajäsenyys riittävät minun tehtävikseni tällä hetkellä aivan mainiosti. Minua pyydettiin tänään osallistumaan alueseurakunnan alueneuvoston kokoukseen varsinaisen jäsenen ollessa estynyt. Kun kuulin hänen kiireistään, olin hyvin helpottunut. Itse en ehkä jaksaisi kovinkaan kauan tuota hänen kokoustahtiaan.

Nyt on toivottavasti tämän talven pahimmat pakkaset menneet ohitse. On kummallista, miten kerrostalon seinät imevät ulkoa sekä pakkasta että hellettä, joka ulkolämpötilan muuttuessa sitten jää joksikin aikaa vaikuttamaan sisäilman lämpötilassa. Onneksi minulla on ollut tuo ryijyn ompelu, jossa olen voinut näppejäni lämmitellä. Sekin on arjen ihanuutta pienessä asiassa, kun saa täysillä ja hyvällä omalla tunnolla "hurahtaa" johonkin. Ensi vuonna tällainen "luksus" on taas muisto vain.

perjantai 3. helmikuuta 2012

PUHDASTA POLITIIKKAA

Sunnuntaina Suomelle valitaan Tasavallan Presidentti. Koska nyt on toinen vaalikierros, on valinta tehtävä kahden ehdokkaan Pekka Haaviston ja Sauli Niinistön väliltä.

Näissä vaaleissa on paljon puhuttu sosiaalisen median vaikutuksesta äänestäjien käyttäytymiseen. Sellainen sana kuin vaalisalaisuus tuntuu näissä vaaleissa hyvin vanhanaikaiselta. Minäkin olen erittäin innokkaasti ilmoittanut sekä kannattavani että äänestäneeni Sauli Niinistöä. Minä äänestin Sauli Niinistöä ennakkoäänestyksessä ja olen siitä hyvin ylpeä!

Minä äänestin Sauli Niinistöä jo vuoden 2006 presidentinvaaleissa. Hän sai minut tuolloin vakuuttuneeksi siitä, että minuakin tässä yhteiskunnassa tarvitaan. Koska hän on näissäkin presidentinvaaleissa ehdokkaana, niin saan taas olla häntä äänestämässä. Mihinkä se (ehdokas) vaihtamalla paranee.

Tietenkin tässäkin "hypetyksessä" on naiiviuden vaara. Voi olla, että minä olen hyväuskoinen ja vaikutuksille altis. Kuitenkin minä olen hänet näin kokenut! Luotan tähän omaan kokemukseeni, "etiäiseeni" ja sisäiseen tietooni. Voin suositella Sauli Niinistön äänestämistä kaikille niille, jotka arvostavat sydämellä toisen puolesta tehtyjä tekoja silloinkin, kun se ei ehkä "asemavaltuutuksen nojalla" olisi ollut edes niin välttämätöntäkään, enemmän kuin pelkkää tekemisen tärkeydestä puhumista. Sauli Niinistössä minuun vetoaa hänessä syvällä oleva sekä poliittinen ja taloudellinen kokemuksensa, joka on samalla syvästi inhimillistä ja henkilökohtaista. Olen nimittäin vaistonnut, että Sauli Niinistö on jo nuoresta saakka mieluummin tehnyt kuin puhunut.

Pyydän sinua, lukijani, vielä huomaamaan, että tämä on minun blogikirjoitukseni. Sitä ei julkaista Sauli Niinistön vaalisivuilla osoitteessa http://www.niinisto.fi/. Joku roti sentään!

Liekö kuvan kohteen vaikutus ollut valokuvaustaitojani parantava? Sauli Niinistö Jyväskylässä 4.1.2012.