Elämä soljuu eteenpäin kuin marraskuinen puro. Edellisen arkielämää koskevan kirjoituksen jälkeen on tapahtunut toisaalta paljonkin, mutta toisaalta ei ole tapahtunut juurikaan sellaista, mikä olisi oikeasti ansainnut tulleensa mainituksi.
Kuntavaalit tuli istuttua vaalilautakunnassa. Oma vaalimenestykseni ei ollut kummoinen. Eli en tullut valituksi Jyväskylän kaupunginvaltuustoon. Nyt odottelen, minkä luottamustoimen saisin hoitaakseni.
Tänään sain viimeinkin palkattua itselleni henkilökohtaisen avustajan. Hyvä niin, sillä edellisestä kunnollisesta viikkosiivouksesta on uuden avustajan aloittaessa vierähtänyt aikaa jo yli kuukausi ja täällä on jo kauniinlievästi sanottuna hyvin likaista. On se vaan kumma, kuka täällä sotkee, kun minä olen niin siisti. :) Huonekasvien kuntoa en ole uskaltanut edes vilkaista.
Taka-alan asiantuntijoiden teatteriharjoitukset ovat olleet käynnissä koko syyslukukauden. Teatterin syksy onkin jo niin pitkällä, että ensi maanantaina ovat syksyn viimeiset harjoitukset. Kuten syyskuun lopussa kirjoitin, soitan näytelmässämme 5-kielistä kanneltani sillä kaikkein omimmalla ja omituisimmalla soittotavallani. Minähän soittelen sillä tavalla savolaisesti, että kaikki esteettinen vastuu on kuulijalla. Kuitenkin olen aivan tavattoman innoissani, ja olenpa jo kirjoittanut joulupukillekin, että tahtoisin uuden kanteleen.
Perhe-elämässämme saattaa olla tulossa isojakin muutoksia. Lisäksi minua on houkuteltu isohkoon kirjoitusprojektiin, joka on vielä salaisuutena itsellenikin. Kuitenkin siitä johtuen olen ajatellut laittaa tämän blogin vähän pidemmäksi aikaa tauolle, kun into ei ehkä riitä kahteen saman tyyppiseen kirjoitusmuotoon. Perinteisen jouluyön bloggauksen lupaan kirjoittaa, mutta muuten kiitän kauniisti kaikkia lukijoitani tähän astisesta.
