sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Aasit sillalla ja muuta hurahduksellista metatekstiä

Kalenterin mukaan kevät on tulossa, kun tänään on 3. maaliskuuta. Tuosta aloituslauseesta tuli aika kökkö ja sellainen, jota äidinkielenopettajat kutsuvat aasinsillaksi. Joskus on hyvä aloittaa kirjoittamalla silkkaa puutaheinää, jotta pään sisäinen kirjoituskone lähtisi käyntiin. Se kirjoitusprojekti, jonka vuoksi tämä blogi on ollut tauolla, ei ole viime aikoina edistynyt juuri ollenkaan. Olen kadottanut johtoajatukseni, ja sen genrekin on vähän hukassa. Siksipä aasit saavat kaikessa rauhassa kopsutella sillalla tässäkin blogitekstissä.

Edellisestä blogikirjoituksestani on kulunut yli kaksi kuukautta. Elämä sujuttelee aika pitkälti samoja latuja kuin ennenkin. Sain uusittua lautamiespaikkani, niin kuin olin asettanut tavoitteeksenikin. Uusia sitoumuksia ei entisten lisäksi ole tullut. Elämä on mukavan tasaista.

Olen omaksi huvikseni alkanut opiskella norjaa. Kimmokkeen tuohon norjankielen opiskeluun sain lyhyestä lehtikirjoituksesta, jossa Esko Valtaoja pohti ihmisten halua juosta maratoneja. Hänen mielestään uuden kielen opiskelu on vaativuudessaan aivoille vähän samantapainen prosessi kuin maraton on koko keholle, mutta vain harva opiskelee uuden kielen. Niinpä minä päätin alkaa opiskella norjaa, kun en pysty juoksemaan. Opiskelen täällä kotona joka keskiviikko, kun mieheni on omalla musiikkikurssillaan ja minulla on siten kolmisen tuntia omaa opiskelurauhaa.

Opiskelen norjaa, koska se on kivaa, ja niin kauan, kuin se on kivaa. Jospa vielä joskus pääsisin Norjaan, että voisin käyttää hankkimaani kielitaitoa. Nyt, kun olen ostanut melko kalliin oppikirjan ja siihen liittyvän äänitteen, en tietysti saisi kompuroida enkä antaa periksi heti ensimmäisiin kieliopin epämukavuuksiin eli substantiivien sukuihin. Toistaiseksi ainakin norjan luetun ymmärtäminen on ollut helppoa. Onhan se niin lähellä ruotsinkieltä, mutta kyllä se jatkossa varmasti siitä vaikemmaksi tulee.

Olen hiukan hurahtanut näihin omituisiin harrastuksiini: kanteleen soittoon ja norjankielen opiskeluun. Myönnän sen, mutta enhän minä olisi minä ilman omituisia hurahduksia.