Tänään on kulunut 40 vuotta siitä, kun olin kohtuullisen suuressa lonkkaleikkauksessa. Kiitos Hannu Suoniemelle, sinne taivaaseen. Tämä vuosipäivä antaakin siten hyvän perusteen kirjoittaa nyt käynnissä olevasta Uusi lastensairaala 2017 -hankkeesta.
Suomeen tarvitaan kiireesti uusi lastensairaala, koska vanhat sairaalat hajoavat lähes kirjaimellisesti käsiin. Museot eivät mitenkään päin ajateltuna ole oikeita paikkoja hoitaa sairaita ihmisiä eikä varsinkaan sairaita lapsia. Sairaalan rakentaminen on luonnollisestikin kallista ja rakentamisen kalleus on ollut yksi syy, miksi uutta lastensairaalaa ei ole rakennettu aikaisemmin.
Nyt on oivallettu, että uuden lastensairaalan rakentamiseen tarvitaan enemmän rahaa, kuin mitä valtiolla tai HUS:llä on. On oivallettu, että yksityisiltä yrityksiltä, organisaatioilta ja yksityishenkilöiltä voi pyytää ja ne ovat halukkaita antamaan. Rahaa on tätä kirjoittaessani tullut jo yli 21,3 miljoonaa euroa.
Minä olen hyvin onnellinen siitä, että olen saanut olla mukana pienellä osuudella. Samalla kuitenkin olen surullinen siitä, että keräys on herättänyt voimakasta arvostelua. Jotkut ovat nähneet tuossa keräyksessä vain "väärin sammutetun tulipalon". Minusta on tuntunut. että minun rahani ei kelpaa keräyksen arvostelijoille koska minä en ole valtio tai HUS. Kuitenkin keräykseen lahjoittamani rahat ovat vain minulta pois. Ne eivät keräykseen lahjoitettuna ole pois edes keräyksen arvostelijoilta - päinvastoin lahjoittamattomina ne olisivat pois uudesta lastensairaalasta.
Koska minä en ole koskaan ollut "terve", minusta ei tullut lääkäriä. Minusta ei sairaanhoitajien toivomuksesta huolimatta tullut edes osastoavustajaa, koska ylioppilaana olin siihen koulutukseen ylikoulutettu. Olenpahan nyt vain jonkinlainen hanslankari ja toivon, että saan iloita lastensairaalan avaamisesta vuonna 2017.
