Oho! On korkea aika kirjoittaa kesän viimeinen blogipäivitys. Huomenna on syyskuun ensimmäinen päivä. Sibelius olisi mainiosti siivittänyt tätä kirjoitusta, mutta lähetys konsertista päättyi juuri.
Olen kai joskus aikaisemminkin maininnut, että minun vuoteni alkaa syyskuussa. Niin nytkin. Koska opiskelusta kirjoittaminen kuuluu tuohon toiseen blogiini, mainitsen tässä vain alkaneeni vihdoin kirjoittaa isoa G:tä. Mainitsen tämän vain perustellakseni kirjoittamattomuuttani.
Oikeasti. Ei tee mieli kirjoittaa yhtään mitään, koska maailmassa on tapahtunut vain ikäviä asioita, joista vähäisin ei ole nyt käynnissä oleva pakolaiskriisi. Minua kauhistuttaa ja hävettää sosiaalisessa mediassa rehoittava suomalaisten suorastaan iljettävä asenne niihin ihmisiin, jotka henkensä hädässä yrittävät pelastaa itsensä ja perheensä. Laskin eilen, että Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrä on vain 3,75 % Karjalasta asutettujen evakoiden määrästä ja toisaalta se on alle 20 % Suomen sotalasten määrästä. Isäni oli yksi näistä lapsista. Miltä olisi tuntunut, jos Ruotsi olisi kieltäytynyt ottamasta päästämästä maihin noita sotalapsilla lastattuja laivoja ja junia. Suomi sai noina aikoina avustusta UNICEFILTA. Minusta on näiden tosiasioiden valossa suoraan sanoen törkeää kieltää apu pakolaisilta. Olemme kansakuntana rikkaampi kuin koskaan. Köyhemmätkin kansat kuten vararikon partaalla horjuva Kreikka avustavat satoja tuhansia pakolaisia. Mikä meitä suomalaisia nykyään vaivaa? Olemmeko unohtaneet, mitä tarkoittaa hätä? Häpeän myös sitä, että kehitysavusta leikataan. Se on irvokasta!
Katsoin perjantaina netin kautta tähtitieteen professori Esko Valtaojan jäähyväisluennon. Siinä hän osoitti paitsi J. L. Runebergin Maamme runon toisen säkeistön alkulauseen "On maamme köyhä siksi jää" olevan katoavaa kansanperinnettä, myös sen, että muullakin maailmalla menee paremmin kuin koskaan. Esko Valtaoja, vaikka onkin ateisti, on erittäin viisas mies ja kuulemani perusteella hauska heppu.
Ehkä meidän suomalaisten ei enää tarvitsisi pelätä täältä turvaa hakevia lähimmäisiä. Ei tänne kukaan tule mielellään, kun täällä on kylmät ja pimeät talvet ja niin vaikea kieli (ja mieli) ettei sitä helposti ymmärrä edes me suomalaiset. Ehkä Suomi voisi jopa rikastua jakamalla omastaan. Mieli tekisi kysyä Kekkosen lailla, onko maallamme malttia vaurastua ja siten myös henkisen ilmapiirin raikastua.
