Ajatuksia vuoden 2016 loppuessa

Minun on näin aluksi pyydettävä anteeksi tämän blogipostauksen synkkää sävyä.

Vuosi 2016 ei ollut kohdallani erityisen hyvä. Sisälsihän se heti alussa suuren unelman eli vaihto-opiskelun Oslon yliopistossa särkymisen. Alkuvuoden runosäkeenä soikin korvissani Mika Waltarin Sinisestä yöstä säkeet: "Kun kaikki minussa huutaa, miten olisi voinut olla ja ohitseni kiitävät tyhjinä elämän ruhtinasyöt."

Sain kuitenkin suoritettua viisi opintopistettä yleisen kirjallisuuden virtauksista sangen kiinnostavalla kokeellisen kirjallisuuden kurssilla. Opiskelut edistyivät siis keväällä ainakin jotenkin. Syyslukukaudella onkin sitten ollut hiljaisempaa, kun ei sopivia kursseja ole ollut. Graduni ei sekään ole edistynyt mainittavasti. Vuoden 2016 kävin Jyväskylän kansalaisopistossa norjan kielen alkeiskurssilla ja opiskelin norjaa Duolingo-sovelluksella. Olen vain ollut niin pöhkö, että tuo Duolingolla leikkiminen on aina jäänyt hyvin myöhäiseen ajankohtaan.

Minun on kesästä lähtien ollut vaikea löytää henkilökohtaista avustajaa, joka sekin on vienyt tätä vuotta huomattavan matalalle. Ne ongelmat eivät ole ratkenneet vieläkään.

Vuonna 2016 jäin pois Keski-Suomen CP-yhdistyksen johtokunnasta. Joten Jyväskylän kokoomus ry on ainoa yhdistys, jossa toimin aktiivisesti tällä hetkellä. En ole kovin hyvä järjestöihminen, mutta en raaskinut kieltäytyä kun yhdistyksen uusi puheenjohtaja pyysi minua Jyväskylän kokoomus ry:n hallitukseen. Tulinhan minä jopa kokoomuksen vihreällä leijonalla palkituksi marraskuussa yhdistyksemme 50-vuotisjuhlassa. Palkitseminen tuntui kieltämättä mukavalta.

Kuntavaalit ovat ensi vuonna tulossa ja minuakin on kysytty ehdokkaaksi, En ole vielä suostunut. Suoraan sanoen en tiedä, onko koko kunnallispolitiikassa vammaisten kannalta enää paljoakaan järkeä. Sosiaali ja terveysasiathan poistuvat kuntien vastuulta sote-uudistuksen yhteydessä vuonna 2019. Jo nyt näkyy, että kuntapoliitikot ovat asiasta enemmän kuin helpottuneita. Sote-asioita ei käsitellä enää näissä vuoden 2017 kuntavaaleissa, vaikka uudistus astuu - sikäli mikäli edes astuu - voimaan vasta vuonna 2019. Poissa silmistä poissa mielestä, Jotenkin sote-palvelujen heavy-usereiden olisi selvittävä tuo lähes puolitoista vuotta ennen soteuudistusta. Kuntavaaliehdokkuudesta pois jääminen tietäisi juitenkin myös lautamiesuran päättymistä.

Onneksi sain vuonna 2016 toteutettua sentään yhden unelmani, kun Suomen miesten lentopallomaajoukkue pelasi Jyväskylässä kaksi harjoitus maaottelua Slovakiaa vastaan kesäkuussa. Kävin katsomassa molemmat ottelut. Omat liikuntaharrastukseni jäivät melko vaatimattomiksi ja keilapallokin kerää pölyä jossakin eteisen nurkassa.

Surullisin asia vuodessa 2016 oli Nopan - mieheni rakkaan opaskoiran - kuolema joulun alla. Siitä toipuminen ottaa oman aikansa.

Opaskoira tähtitaivaalla

Jossakin hyvin kaukana täältä, lähellä sateenkaarisiltaa, on opaskoiran tähtikuvio. Sitä eivät tähtitieteilijät löydä, mutta sen olemassaolon tietävät kaikki, joiden elämässä on joskus ollut opaskoira. Opaskoiran tähtikuvio laajenee jatkuvasti ja sen laajentuminen tuntuu tuskana jokaisen opaskoiran tärkeän ihmisen sydämessä. Opaskoiran tähtikuvioon syntyy uusi tähti aina, kun joku opaskoira kuolee.

Niin kuin kaikki tähdet opastavat merimiehiä, myös opaskoiratähti on opas. Tähtikuvioon syttynyt uusi opaskoiratähti alkaa ensimmäiseksi opastaa maan päälle jättämäänsä käyttäjää uuden opaskoiran luo. Tämänkin tärkeän opastustehtävän se tekee kuten kaiken muunkin – kärsivällisesti, luotettavasti ja rohkaisten.

Tänään opaskoiran tähtikuvioon on syttynyt uusi tähti.

Opas Noppa 12.5.2003 – 15.12.2016

Kiitos, Noppa, kaikesta!