Koska sekä fysioterapeuttini ja henkilökohtainen avustajani olivat viime viikolla lomalla ja lymfaterapianikin peruuntui, koin itsekin olevani täysin irti kaikesta, vaikka en poistunut kodistani mihinkään. Kukaan ylimääräinen ei käynyt eikä minun tarvinnut mennä yhtään mihinkään edes sähkärillä. Ei haitannut sekään, että emme olleet tänäkään vuonna Kaustisella. Ehtiihän sitä, ja jos ei ehdi, niin haitanneeko tuo.
Täydellinen loma ja sen suoma vapaus oli todella ihanaa. Koko viikko oli ikään kuin tiedostamatonta meditaatiota. Suorastaan hemmottelin itseäni kiireettömyydellä ja joutilaisuudella. Oli kuin olisin saanut itselleni lahjan.
Mutta heti, kun mietin, että tuon kaltainen loma pitää pitää ensi vuonnakin, siitä tuleekin vaatimus. Ensi kesänä tällaisen samanlaisen loman suunnittelu saattaisi kääntyä suorittamiseksi, ja sitten se oletettu ja haluttu täydellinen henkinen vapaus olisikin kadonnut liikaan yrittämiseen.
Tyydynkin siis toiveeseen, että saisin ensi vuonnakin tyhjän viikon, joka voisi täyttyä rauhallisuudella ja levollisuudella. Muuta ei kannata pyytää saati suunnitella, vaikka saatankin sortua raivaamaan kalenteriani.
