Kun vuosi vaihtuu jälleen toiseen

On aika katsoa taakse.

Vuosi 2017 alkoi ihanalla puolispontaanilla taidenäyttelymatkalla Heinolaan. Heinolan kirjastossa oli tammikuussa esillä Merituuli Laihon maalauksia. Oli ihana tavata Meku vuosikymmenten jälkeen. Otaksun röyhkeästi, että tunne oli molemmin puolinen. Kristian oli kuskina niin kuin monesti ennenkin. Näyttelyn jälkeen nautimme hyvää kiinalaista ruokaa.

Helmikuussa aloitti uusi henkilökohtainen avustaja. Se olikin melkoinen helpotus, vaikka käytänkin avustajaa lähes pelkästään huushollihommiin. Puhdas koti kerran viikossa on ihan kiva asia.

Maaliskuussa tapahtuikin sitten kaksi hyvin merkittävää asiaa. En osaa sanoa, kumpi niistä on merkittävämpi. Kuitenkin ne tapahtuivat peräkkäisinä päivinä. 26. päivä oli Jyväskylän kirjamessut, ja ne osoittautuivat suorastaan kohtalokkaaksi vuosia kesken olleelle kirjan kirjoittamisprojektilleni. Minulta kysyttiin päin naamaa: "Oletko lukija vai kirjoittaja." Löysin kustantajan, joka vieläkin uskoo käsikirjoitukseeni. Kyllä maailmassa on outoja ihmisiä.
Se toinen hyvä ja tärkeä asia on keltainen olento, joka tassutteli ovestamme seuraavana päivänä. Opaskoira Camry oli tullut taloon. Camryn tulo oli suunnaton helpotus etenkin miehelleni.

Huhtikuussa oli kuntavaalit. Ne olivat ehdottomasti viimeiset vaalit, joissa olen koskaan ehdokkaana. Samoin huhtikuussa ajoin viimeisen vammaispalvelulain mukaisen kuljetuspalvelumatkani. Se on mahdollista, koska voin tehdä kaikkea haluamaani kotoa käsin, eikä mikään laki pakota vammaisia käyttämään vammaispalveluita.

Toukokuu meni kirjoittaessa. En saanut haluamaani lautamiespaikkaa.

Kesäkuussa minä, mieheni ja veljeni olimme katsomassa lentopallon maailmanliigan pelejä Hartwall-areenalla Helsingissä.

Heinäkuun alussa oli tehostettu fysioterapia jakso. Koko kesä oli niin kylmä ja sateinen, ettei jyväsjärven ympäri ajosta tullut tänä kesänä mitään. Heinäkuussa emme myöskään käyneet tapamme mukaan Kaustisella. Siitä viikosta tulikin todellinen lomaviikko, kun sekä henkilökohtainen avustaja, fysioterapeutti ja lymfaterapeutti olivat yhtä aikaa lomalla. Viikkoon ei ollut minkäänlaisia velvollisuuksia.

Elokuussa oli aika tavallista arkea, joka kului lähinnä lukiessa ja kirjoittaessa. Poistin poliittisen Facebook-sivuni, koska en ole enää poliittinen henkilö.

Syyskuun kohokohta oli vammaisoikeuksien ajokortti luento, jota olin kuuntelemassa. En vielä luopunut tutkinnon suoritusoikeuksistani, vaikka yliopiston rehtoriksi valittiinkin minua nuorempi henkilö. Syyskuun lopulla tuli hallinto-oikeudesta hylkäävä päätös. Joku muu olisi jo luovuttanut, mutta minä toivon jonkun nuoren vaikeavammaisen pääsevän joskus kansainväliseen opiskelijavaihtoon. Vain siksi suostuin valittamaan vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Lokakuu oli nimensä mukainen.

Samoin taisi olla marraskuukin. Kirjoittamista lukuun ottamatta mitään mainittavaa ei tapahtunut.

Joulukuussa oli sentään joulu, mutta ei muuta. Pari kertaa kävin jouluostoksilla. Yritin lukea tuota kirjapinoa matalammaksi, mutta en onnistunut siinä kovinkaan hyvin.

Jouluna

En ole moneen vuoteen kirjoittanut joulupostausta, koska en ole jaksanut avata tietokonetta. Nyt ajattelin kuitenkin sellaisen pitkästä aikaa kirjoittaa. Olkoon sinun joulusi hyvä ja onnellinen - oman näköisesi.

Minun jouluaattooni kuuluu joulurauhan julistuksen kuuleminen ja haudalla käynti. Joulukuusta meillä ei ole nykyään edes parvekkeella, mutta tonttuja on sitäkin enemmän. Syömme tavallisesti hyvin ja pitkään, mutta tänä vuonna ei jouluaattona ole ollut oikein nälkä. Mistähän sekin nyt johtuu? Taas tuli mukavia joululahjoja. Sain mm. joulupäivän välttämättömyyden eli kirjan. Ilman kirjaa ja keltaista jaffaa ei joulupäivä onnistu. Kirja on tärkeämpää kuin suklaa, joka sekin tietysti on melko tärkeä osa jouluani.

Lopuksi jouluisia kuvia joululta 2017.