tiistai 22. elokuuta 2017

Tämmöinen tiistai

Olipa päivä. Takana huonosti nukuttu yö. (Onneksi yölukemisena oleva kirja loppuu tänään ja keinutuolikopla karkaa ulkomaille.)
Aamupäivällä lymfaa sähköpyörätuolissa istuen. Sitä ennen nahkatakkini katosi ja jouduin lähtemään ilman takkia. Takki onneksi löytyi kotiin palattua toisesta naulakosta.
Enpä ole syönyt muuta kuin jäätelöä ja perunapiirakan. Ei muka ehdi ja pakastimeen täytyy tehdä tilaa mustia viinimarjoja varten, joita huomenna tulee 5 kg. Ei, me emme tee niistä mehua, kun minä syön ne jugurtissa ilman sokeria.
Uusi Facebook-kaveri Oscar suorastaan haastoi pohtimaan sanaa vammainen. Se on mielestäni aivan hyvä sana. Se on muuten huomattavasti arvoneutraalimpi sana suomeksi kuin englanniksi tai vaikka norjaksi. Suomen kielessä vammaiset eivät ole epä-jotakin. (invalid = epäkelpo, disabled = kykenemätön)
Sain lisäksi kivaa sähköpostia, vaikka se ei tule päästämään helpolla.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Lepoa omalla paikallaan

Koska sekä fysioterapeuttini ja henkilökohtainen avustajani olivat viime viikolla lomalla ja lymfaterapianikin peruuntui, koin itsekin olevani täysin irti kaikesta, vaikka en poistunut kodistani mihinkään. Kukaan ylimääräinen ei käynyt eikä minun tarvinnut mennä yhtään mihinkään edes sähkärillä. Ei haitannut sekään, että emme olleet tänäkään vuonna Kaustisella. Ehtiihän sitä, ja jos ei ehdi, niin haitanneeko tuo.

Täydellinen loma ja sen suoma vapaus oli todella ihanaa. Koko viikko oli ikään kuin tiedostamatonta meditaatiota. Suorastaan hemmottelin itseäni kiireettömyydellä ja joutilaisuudella. Oli kuin olisin saanut itselleni lahjan.

Mutta heti, kun mietin, että tuon kaltainen loma pitää pitää ensi vuonnakin, siitä tuleekin vaatimus. Ensi kesänä tällaisen samanlaisen loman suunnittelu saattaisi kääntyä suorittamiseksi, ja sitten se oletettu ja haluttu täydellinen henkinen vapaus olisikin kadonnut liikaan yrittämiseen.

Tyydynkin siis toiveeseen, että saisin ensi vuonnakin tyhjän viikon, joka voisi täyttyä rauhallisuudella ja levollisuudella. Muuta ei kannata pyytää saati suunnitella, vaikka saatankin sortua raivaamaan kalenteriani.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Se oli sitten sen lorinan loppu

Kuinka suorastaan vastakkaiset tunnelmat ovatkaan tämän ja edellisen postaukseni välillä,

20 vuotta kestänyt poliittinen urani, jos sitä koskaan olikaan, päättyi eilen Jyväskylän uuden kaupunginvaltuuston kokouksen luottamustoimien jakoon. En ole 1.10. alkaen enää käräjäoikeuden lautamies. Halua minulla olisi ollut. Olihan lautamiehen tehtävä se ainoa syy, jonka vuoksi lähdin kuntavaaliehdokkaaksi tämän kevään vaaleihin ja nyt mahdollisesta herastuomarin arvonimestä jäi puuttumaan kaksi vuotta. Ikää minulla olisi ollut jäljellä vielä 10 vuotta ennen kuin olisin joutunut lain mukaan siirtymään syrjään.

Kyllä. Minua suoraan sanottuna vituttaa. Kyllä. Olen vanha, ruma, lihava, huonoryhtinen, rahan ahne, vammainen vittusaatanapaskiainen. Olisin tarvinnut ne istuntopalkkiot silkkaan elämiseen. Tässä on kyse rahasta myös sen vuoksi, että kokoomuksen nylkemä ehdokasmaksu 230 euroa oli 21,2 % minun yhden kuukauden tuloistani. Tuon 230 euron loven paikkaamiseen olisin tarvinnut lähes neljän lyhyen käräjäpäivän istuntopalkkiot tai vaihtoehtoisesti kahden ja puolen pidemmän päivän istuntopalkkiot.

Tämä on jo toinen kerta, kun kokoomus on syrjäyttänyt minut jostakin luottamustehtävästä vain silkan vaihtelun vuoksi. Edellinen kerta oli vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalilautakuntapaikkojen jaossa. Silloinkin olisin pystynyt hoitamaan homman ihan yhtä hyvin kuin kuka tahansa tusinatavis.

Eroan kokoomuksesta viimeistään 30.9., kun lautamieskauteni päättyy. Tukehtukaa rakkaat puoluetoverit siis skumppaanne. Se tulee aivan samanvärisenä negatiivisessa janossa ulos kuin sitä kaksin käsin janoisina kurkkuunne kaadatte.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Kiitos

Kaunis kiitos minulle osoittamastanne luottamuksesta kuntavaaleissa 2017. Jokainen saamani ääni on tärkeä. Kiitän myös muita ehdokkaita hienosta kampanjasta. Valitettavasti äänimääräni ei riittänyt valtuustopaikkaan enkä ole näillä näkymin saamassa jäsenyyttä tai varajäsenyyttä missään lautakunnassakaan.

Onnittelen kaikkia valtuustoon valittuja ympäri Suomen. Jyväskylä on päässyt valtakunnalliseksi puheen aiheeksi vihreiden kunnioitusta ansaitsevan vaalivoiton vuoksi. Onnea siitä.

Kaikkien valtuustoon valittujen on nyt kaikissa puolueissa pakko tehdä hyvää työtä. Te olette sen velkaa äänestäjillenne, koska he ovat luottaneet teihin. Hyvä työ tehdään yhdessä, harkiten ja riitelemättä. Riitelystä ei tule muuta kuin huonoa julkisuutta.

Työ jatkuu - esteettömyys edellä. Voijaan voimalla vaalien välillä. Kiitos vielä kerran.

torstai 30. maaliskuuta 2017

Ennakkoäänestyksestä

Kuntavaalien 2017 ennakkoäänestys alkoi eilen.
Äänestä minua, vaikka jo tänään.
Olen ehdokkaana Jyväskylässä.
Numeroni on 15 ja puolueeni on Kokoomus.

Ei mulla muuta asiaa nyt ollutkaan.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

On taas opaskoiran elämää

Tänään oli iloinen päivä. Opaskoira Camry tuli luoksemme ja ehkä siitä tulee Karille uusi opas, lähinäkö, nelivetoroudari tai mitä "tehtävänimikkeitä" Kari sille mahtaa kehitelläkään.

Camry eli Juht Ralf on vaalea, noin 3-vuotias, labradorinnoutaja uros, joka on hyvin rauhallinen, kiltti ja ihana. Se on myös hyvin seurallinen, kun se hakeutuu sinne, missä me olemme. Tullessaan sillä oli mukanaan oikein kunnon "äitiyspakkaus", jossa oli kaikkea, mitä koiran hoidossa tarvitaan. Camry on muuten meidän perheestä ainoa, jolla on voimassa oleva passi. (Nyt matkalle lähtö on vain meidän ihmisten passeista kiinni.)

Hyvin tuo Camry tuntuu viihtyvän meillä. Ainakin se levitti Nopan perintölelut pitkin lattiaa. Saa nähdä, mitä kohta tapahtuu, kun lähdemme nukkumaan. Se jännittää minua vähän.

Juuri nyt tuntuu, että kaikki on niin kuin pitääkin.


lauantai 18. maaliskuuta 2017

Esteettömyydestä ja kevyen liikenteen väylistä

Olen maininnut vaalitavoitteekseni myös esteettömien kevyen liikenteen väylien lisäämisen. Kevyen liikenteen väylä verkosto on Jyväskylässä melko kattava, mutta siinäkin on parantamisen varaa. Olisihan se hyvä, jos polkupyörällä pääsisi kaikkiin Jyväskylän kaupunginosiin myös Tikkakoskelle - sähköpyörätuolilla ajamisesta tietysti puhumattakaan.

Esteettömyyden näkökulmasta kevyen liikenteen väylät ovat mielenkiintoinen pohdinnan aihe. Niissä nimittäin yhdistyy ainakin kaksi esteettömyystekijää: liikkuminen ja liikunta.

On tutkittu, että polkupyörällä voi liikenneruuhkassa edetä jopa nopeammin kuin autolla. Vaikka minulla ei ole polkupyöräilystä omakohtaista kokemusta, uskon työmatkapyöräilijöiden valinneen polkupyörän auton asemasta pitkälti juuri tästä syystä. Edullisuudessaan polkupyöräily on myös opiskelijoiden suosiossa. Ollessani eräässä esteettömyyttä käsittelevässä seminaarissa kuulin, että kevyen liikenteen väylät ovat ylivoimaisesti eniten käytetty liikuntapaikka. Ovathan talot rakennettu katujen varsille ja siten pääsy kevyen liikenteen väylälle kävelemään, hölkkäämään, pyöräilemään tai sähköpyörätuolilla ajamaan on ainakin lumettomaan aikaan lähes kaikille suhteellisen helppoa.

Kevyen liikenteen väylien kunnossa pitoon kaikkina vuodenaikoina tulee kuitenkin panostaa huomattavasti enemmän kuin nyt. Niiden liukkautta pitää torjua enemmän auraamalla ja hiekoittamalla, koska liukkaudesta johtuvista kaatumisista koituu yhteiskunnalle paljon kunnossapidolla vältettävissä olevia kuluja siitä huolimatta, vastaako sotesta Jyväskylän kaupunki tai Keski-Suomen maakunta.

Mikä onkaan sen ihanampaa kuin kulkea kauniina kesäpäivänä kaikessa rauhassa, ilman tilivelvollisuutta, odottelua ja aikatauluja, omalla luvalla niin paljon kuin haluaa ja minne saakka akut ikinä kestävätkään. Siinä vapaudessa on ainakin sähköpyörätuolin käyttäjän taivas.