keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vaan vinhasti vieri vuosi vaipuen vuolaaseen virtaan.

On taas tullut vuodenvaihde postauksen aika. Kulunut vuosi 2014 ei kovin paljon poikennut edellisestä vuodesta, vaan päivät ovat seuranneet toistaan sen suuremmin muuttumatta.

Tammikuussa aloitti uusi henkilökohtainen avustaja, joka jatkaa työssään ainakin toistaiseksi.

Helmikuussa minulle ei tainnut tapahtua mitään merkittävää.

Maaliskuussa oli syntymäpäiväni. Myös edellisenä syksynä alkanut kirjallisuuden tutkimusseminaari jatkui. Maaliskuu kuluikin seminaariesitelmää kirjoittaen.

Huhtikuun 8. päivänä pidin seminaariesitelmäni, joka meni luultavasti aika hyvin. Olin muutenkin aika innostunut opiskelusta ja tutkimuksesta. Opiskelun lisäksi ei tainnut tapahtua mitään merkittävää, koska ainakaan tähän blogiin en huhtikuussa kirjoittanut yhtään postausta. Pääsiäinenkin meni ihan kotioloissa samoilla vuosittaisilla rutiineilla.

Toukokuun olin jo opiskeluista kesälomalla. Seminaarista sain arvosanaksi 4/5. Siitä olinkin vallan riemuissani. Toukokuussa odotimme jo komeroremonttimme alkamista, joka kuitenkin viivästyi vielä usealla kuukaudella. Touko - kesäkuun vaihteessa oli myös ensimmäinen vuotuisista avotehokuntoutusjaksoistani.

Kesäkuun ensimmäiset päivät olivat lämpimiä. Oikeastaan "pikkukesä" päättyi kesäkuun 6. päivän kaatosateeseen. Tuona päivänä oli Paula Risikon puheenjohtajavaalitilaisuus. Sen loppupäivän humputtelimme kaupungilla yhdessä kahden ystävän kanssa. Kesäkuun lopussa matkustin Jämsään katsomaan Ars Jok'vars -taidenäyttelyn avajaisia. Se oli oikein virkistävä tilaisuus, jonka taidan ottaa ensi kesänä uusiksi. Kesäkuussa otin urakakseni lukea tässä työpöydällä olevia kirjapinoja matalemmiksi. Kyllä ne lukemattomat kirjat kesän aikana vähän vähentyivätkin.

Heinäkuussa oli taas meidän perinteinen matkamme Kaustisen Folk Music -festivaaleille. Tällä kertaa olin palannut perinteiseen vieraan osaan, enkä siis itse esiintynyt. Esteettömyys Kaustisen festivaalialueella oli parantunut huomattavasti, kun vanhan koulurakennuksen paikalle oli rakennettu kokonaan uusi koulu.

Elokuussa, kesäkuun lopussa, alkaneet tappohelteet jatkuivat. Välillä olin niin kyllästynyt jatkuvaan kuumuuteen, että suunnittelin jo matkaa Huippuvuorille tai Grönlantiin. Ne osoittautuivat vain sellaisiksi matkakohteiksi, ettei niihin ole pyörätuolilla minkäänlaista asiaa. Elokuussa oli myös ystävän 50-vuotisjuhlat. Kiitos kivoista juhlista ja maittaneista trahteerauksista Tapanille. Oli kiva nähdä vanhoja ystäviä vuosikymmenien takaa. Kävin toisen avotehokuntoutusjakson puitteissa tutustumassa Jyväskylän asuntomessuihin, joita oli mainostettu esteettömyydellä, mutta jotka olivat sen suhteen aika suuri pettymys. Kovinkaan moneen näyttelykohteeseen ei päässyt sähköpyörätuolilla ja katukiveyksiä ei oltu juurikaan luiskattu.

Syyskuu meni valmistautuessa lokakuussa vihdoin tapahtuneeseen komeroremonttiin komeroita tyhjentämällä ja liikaa tavaraa pois heittämällä. Toki yksin en sitä tehnyt, vaan teimme sitä yhdessä Karin ja henkilökohtaisen avustajani kanssa. Syyskuussa minulla olisi ollut virtaa myös opiskeluun, mutta loppujen lopuksi gradukin jäi taas aattelun morula-asteelle.

Lokakuussa vihdoin koittivat ne odotetut päivät, kun saimme uudet komerot makuu- ja työhuoneeseen. Jo oli aikakin! Yhteensä remontti vei kaksi viikkoa, mutta lopputulos oli totisesti sen kahden viikon tavaravuorten keskellä kärvistelyn arvoinen. Ei sen kaaoksen keskellä olisi tullut gradun kirjoittamisesta yhtään mitään.

Marraskuussa olivat seurakuntavaalit, joissa en tullut valituksi. Olen kuitenkin asiasta enemmän huojentunut kuin harmissani. Kari viimeisteli joululevyään ja auttelin häntä siinä urakassa. Itse luulin marraskuussa itsestäni turhan suuria. Mutta kaipa se maanrakoon tipahtaminen on välillä ihan terveellistä.

Joulukuu alkoi Helsingin matkalla, jossa minulla oli suorastaan kuolettavan tylsää. Matkassa parasta oli kyyti, matkaseura, ajokeli ja huoltoasemalla nautittu ruoka, joka sekään ei kuitenkaan ollut sitä mitä tilasin. Joulukin meni jättämättä jälkeä. Oli kirjoja, suklaata ja keltaista jaffaa.

Vuoden 2014 yhteenvetona voin todeta, että kirjoitin 2 blogikirjoitusta enemmän kuin vuonna 2013.

Hyvää uutta vuotta kaikille Uusi norsu rullatuolissa ja Kirjallisesti kiitos blogien lukijoille. Voijjaanpa voimalla!