Elämässä on joskus ihan turha suunnitella - ainakin minun. Nytkin kirjoitan tätä palveluasumisyksikössä, jonne tulin tänään vähäksi aikaa asumaan. Olosuhteiden käännettyä anuskasvonsa. Minusta ei siis tule kirjallisuusterapiaohjaajaa niin kuin vielä viikko sitten luulin, haaveilin, halusin ja suunnittelin. No "halutahan aina saa" onkin sanonta, jota sydämeni pohjasta inhoan. Mutta nämä kortit nyt tuli tässä jaossa käteen ja näillä on yritettävä pelata niin ettei kaikki mene.
Sen minä olen elämässäni itsestäni tunnistanut, että tästäkin lievästi sanottuna epäkivasta tilanteesta voi olla jotakin hyödyllistä opittavaa, eikä tänne päätyminen ollut välttämättä joutumista, vaan saamista ja mahdollisuuksia. Nyt minulla on ainakin aikaa lukea ja kirjoittaa. Tuo toinen blogini tulee kasvamaan kahdella kirja-arviolla.
Mutta juuri nyt aion ensin opiskella hiukan norjaa ja sitten tasata hieman univelkojani. Edellyttäen tietysti, että saan nukuttua. Hyvä tyyny olisi nyt arvossaan.
Kyllä minä pärjään, kun päätän niin.
