Kuuluu sinulle, mutta muut sitä enemmän käyttävät

Olen tänään saanut paljon nimipäiväonnitteluja. Nyt onkin hieman huono omatunto, kun en ole muistanut kaverieni nimipäiviä esimerkiksi Facebookissa. Mutta aina on syy kantaa huonoa omaatuntoa. Toivottavasti ne soittajat, joille sanoin rumasti kännykässä eivät olleet nimipäiväonnittelijoita. Pyydän tuhannesti anteeksi. Mutta he nyt sattuivat soittamaan heti ärsyttävän puhelinmyyjän jälkeen. Eikä nimipäiväni ole minun syyni.

Olen useaan kertaan lukenut heinäkuun Valituista Paloista artikkelin, joka kertoo kuinka Albert Einstein opetti nuorta "musiikkikuuroa" kirjailijaa kuuntelemaan musiikkia ja jopa nauttimaan siitä. En tiedä, mikä tuossa vanhassa klassikkoartikkelissa minua kiehtoo. Ehkä se on se lämpö, millä kirjoittaja kertoo tarinan. Ehkä se on julkisuuden henkilöstä esitelty yllättävä piirre. Kolmas peruste voi olla se viisaus, jolla Einstein nuorta itselleen tuntematonta kirjailijaa opetti. Kommentoin jotakin Facebookissa leviävää kuvaa kirjoittamalla, että vertaiselta saa parhaimman tuen. Ehkä samasta oli kyse kirjailijan ja Einsteinin kohtaamisessa. Tohtori Einstein oli "erilainen oppija". Hän tuntui tietävän, mitä se on kun ei osaa. Valloittava kirjoitus!

Kesä ilman Kaustista on kuin vene ilman tappia

Olin tiistaina, keskiviikkona ja torstaina Kaustisen Folk Music Festivaaleilla. Tänäkin vuonna festivaalivierailun pääasiallinen syy oli mieheni keikat ja hänen uuden levynsä julkaiseminen. En tiedä, olenko jotenkin huono vaimo vai peräti vallan huono ihminen, kun en oikein pidä mieheni musiikista. Joskus kuitenkin pääsin nauttimaan oman musiikkimakuni mukaisista esityksistä, ja tulipa siinä ikään kuin vahingossa nautittua jokunen yllättäväkin kuulokuva. Sellainen osui kohdalle niinkin proosallisesti kuin vessareissun jälkeen, kun Kansantaiteen keskuksessa esiintyi vaskiseitsikko "Ameriikan Poijat". Ensimmäistä kertaa elämässäni kuulin puhallinmusiikkia livenä. Välillä tuntui, että katto nousi tuubien voimasta. Isä olis tykännyt!

Majoituimme Kaustisella Koskelan Lomataloon, joka sekin oli elämys. Nukkuminen oli rauhallista ja aamiainen oli sekä runsas että maittava. Siinähän onkin kaikki tarvittava. Noppa sai Sagasvili kutulta päihinsä, kun Noppa kävi tätä vuohta lähentelemässä. Huomasin myös olevani sellainen hyttysmagneetti, josta tänä kesänä on niin paljon puhuttu.

Tänä vuonna Kaustinen Folk Music Festivaalien teemasoittimena oli kantele. Pääsin tiistaina kuuntelemaan espoolaista kanteleyhtyettä nimeltä Kardemimmit, joka sekä soitti että lauloi upeasti. Torstaina paljastettiin Kreeta Haapasalon muistolaatta Järvelän talossa, jossa Kreeta Haapasalo syntyi. Kreeta Haapasalon elämästä kertova kavalkadi esitettiin niin ikään torstaina festivaalien pääareenalla. Se oli todella vaikuttava esitys. Tuntui hienolta laulaa esiintyjien ja muun  yleisön mukana tuttua hengellistä laulua "Kanteleeni".

Tätä kirjoittaessani on lauantai, ja nyt siellä olisi ollut kaikkein parhaimmat kantele-esitykset. No eletty mikä eletty ja koettu mikä koettu. Vastoin viime viikolla tekemääni päätöstä. Ostin monta uutta levyä, joista hauskin on "En kantele på rymmarstråt". Noita levyjä sitten kuuntelen marraskuun rätkiessä räntää rinnuksille. Palattuani Kaustiselta lähetin viime kesänä ostamani toisen 5-kielisen kanteleen Kaustisen Soitinverstaaseen, jotta siinä oleva kitarakoneisto vaihdetaan normaaleihin metallitappeihin, jospa sitäkin on aikaa soittaa. Hiukan kutkuttaisi ilmoittautua itsekin pelimanniksi, ensi kesänä. Onhan minulla jo yksi melodia ja joitakin runoputkahduksia, joita on syntynyt muiden tärkeämpien tehtävien sijaistoimintoina. Vuodessahan sitä ehtisi vaikka mitä, vaikka se on huomattu että pakolla ei synny yhtään mitään.

Melkein jo varasimme Koskelasta majoituksen ensi vuodeksi. Tosin vielä en tiedä pitäisikö ottaa joku "ylimääräinen" avustaja mukaan roudariksi.

Vaikka Vuokko Kivisaari ei tänä vuonna päässytkään Kaustiselle mukaan eikä Soittosalikaan ollut samassa paikassa kuin ennen, oli uudessakin Soittosalissa Vuokon näköisiä ruusukoristeita.