Vaaliteemoja seurakuntavaaleihin

Seurakuntavaalit pidetään 9.11.2014. Seurakuntavaalien yleisenä teemana on 'Usko hyvän tekemiseen'. Minä olen ehdokkaana kokoomuksen ja sitoutumattomien ehdokaslistalla "Kuunteleeko Kirkko - kokoomus ja sitoutumattomat Jyväskylässä. Olin ehdokkaana jo vuonna 2010 ja olen ollut Palokan alueneuvoston varajäsen kaudella 2011 - 2014.

Koska tämä on poliittinen vaalikirjoitus, ja yritän tässä jotenkin hahmotella ehdokkuuttani ja vaaliteemojani, sijoitan tämän postauksen tähän perusblogiini.

En oikeastaan vielä tiedä, minkälainen ehdokas haluan olla. Sen toki tiedän, minkälainen henkilö olen. On kai näistä lähtökohdistani aika luonnollista, että diakonia on minulle aika tärkeä asia. Haluaisin kuitenkin olla enemmän vaikuttamassa diakonian periaatteisiin kuin olla "elävänä huutomerkkinä" diakonian kohteesta.

Kuten "maallisessa" yhteiskunnassakin yksilöllisten tarpeiden pitäisi olla palvelujen järjestämisen lähtökohtana. Tarpeet ovat eri ihmisillä erilaisia, eikä ihmisten sullominen liian ahtaisiin muotteihin aina toimi. Minusta on esimerkiksi aika lyhytnäköistä ja ajattelematonta se, ettei diakonia-avustusta saa lemmikkieläimen hoitokuluihin. Lemmikkieläimestä koituu sen omistajalle aina kuluja, joita ei voi taloudellisissa vaikeuksissakaan jättää hoitamatta. Lemmikkieläin voi joskus sairastua ja se tarvitsee lääkinnällistä hoitoa. Jopa lemmikkieläimen lain mukainen lopettaminen maksaa kymmeniä euroja. Mielestäni tämä käytäntö, ettei lemmikkieläimen kuluihin saa diakonia-avustusta, voi pahimmillaan johtaa jopa eläimen heitteillejättöön tai eläinrääkkäykseen. Mielestäni ei ole eettistä eikä kristillistä, jos seurakunnan diakoniatyön käytännöt jopa edistävät eläinrääkkäystä, vaikkakin sitä tarkoittamatta. Tämä on vain yksi esimerkki diakoniasta.

Minulle on myös hyvin tärkeää lähetystyö. Avustan tällä hetkellä kuukausittain kahta lähetyskohdetta. Olen ollut aika surullinen siitä, että lähetysjärjestöjen, joilla on perinteinen virkakäsitys ja perinteinen avioliittokäsitys, toimintamahdollisuuksia on viime vuosina haluttu joissakin seurakunnissa kaventaa. Toivottavasti tämä suuntaus ei ole ollut Jyväskylän seurakunnassa esillä. Pitää nimittäin muistaa, että ei-toivottua lähetystyötä kuristamalla suurimpia kärsijöitä ovat kuitenkin ne lähetyskenttien köyhät, joilla on perustapeetkin tyydyttämättä. Haluan siis, että kaikki lähetysjärjestöt ovat oppiperustoistaan huolimatta tasa-arvoisessa asemassa Kristuksen antaman lähetyskäskyn toteuttamisessa.


Lopuksi kaksi sananlaskua Raamatusta muistutukseksi itselleni:
Köyhälle jokainen päivä on paha, mutta valoisa mieli tekee arjesta juhlan.
Jos harkinta puuttuu, hanke kaatuu, jos on neuvonantajia, se onnistuu.

Virtaa on, vaikka lampaat söis

Niin se vaan meni elokuukin. Menneenä, hyvin helteisenä, kesänä havaitsin tulleeni syksyihmiseksi. Tosin tämä saattaa koskea aikaa ennen loka- tai marraskuuta, joka aika pitäisi minun mielestäni vallitsevan pimeyden vuoksi lailla kieltää. Tarkennetaan siis syksyihmisen määritelmä alkusyksyihmiseksi. Nytkin tuntuu yllättävän hyvältä pitää villasukkia jalassa. Mutta, koska ajan kululle ja vuodenkierrolle ei mitään voi, on turha käyttää aikaa ja energiaa siitä valittamiseen.

Jotenkin tuntuu, että nyt on virtaa vaikka lampaat söis. Syyslukukauden luennot yliopistolla alkavat lokakuun lopussa. Sitä ennen voisin vaikka tenttiä jonkun kirjapaketin tai tehdä gradua. Tänään ilmoittauduin kansalaisopistoon aikuisten teatteriryhmään, ja kun syksyllä vielä ovat seurakuntavaalitkin, joihin suostuin ehdokkaaksi, loistavat vapaa-ajanongelmat iloisesti poissaolollaan. Kiva, kun sää viileni. Yritän nyt syksyllä aktivoitua myös blogieni kirjoittamiseen. Nyt ei kuitenkaan tämän enempää irtoa.

Ai niin, se alkukesällä mainitsemani komeroremontti toteutuu vihdoinkin. Pakko sanoa, että jo oli aikakin. Eihän siihen ole vasta mennyt kuin vähän yli vuosi ja jo marraskuussa pitäisi olla kaikki nyt lattioilla viereksivät tavarat paikoillaan. Siis aivan käsittämättömän nopeata toimintaa. ;)