Vuosiluku on taas raksahtanut toiseksi elämän digitaalinäytössä ja kohtahan se syntymäpäivänikin koittaa.
Vuoden 2019 alku on mennyt hujauksessa. Olen joutunut tyytymään ulkopuoliseen apuun ihan perustarpeiden, jotka herra Maslowilta pääsivät tarvehierarkiastaan unohtumaan, tyydyttämisessä. En tykkää yhtään, mutta pakko on. Tämä tilanne jatkuu nykyisellään ainakin maaliskuun loppuun saakka.
Kuinka kadehdinkaan heitä, jotka kirjoittavat aina positiivisesti. Joskus ihan hävettää lukea onnellisia blogipostauksia. Mutta ei sitä onnellisuuttakaan voi itsestään väkisin tiristää. Kuitenkin kaikki on niin hyvin kuin vain olla voi. Tässä kotona, kirjoituspöydällä olevalla tietokoneella ja viereisen lipaston päällä on kaikki mitä minä hyvään ja itseni näköiseen elämään tarvitsen juuri nyt. Olenhan ääri-introvertti. Onneksi hankin Ruutu+:n, josta voin katsoa muun muassa lentopalloa.
Kevät tulee aikanaan, ja sitten taas sähkärillä pääsee vapaasti kulkemaan.
