Tällä viikolla olen saanut niin paljon suru-uutisia, että tunnen nääntyväni niiden alle. Tämä postaus on muistokirjoitus yhdelle iäisyyteen lähteneistä.
Kuvataiteilija Oiva Meriläinen on kuollut. Minä tunsin hänet opettajana niin Viittakiven, Alkio-opiston kuin Korpilahden kansalaisopiston kursseilta. Tuskin ilman Oivaa ja hänen akvarellikurssiaan olisin Viittakiven talvikurssin jälkeen vetänyt viivaakaan akvarellilehtiöön. Saati hakeutunut opiskelemaan Pohjois-Savon kansanopistoon Kuopioon kuvataidetta.
Tietyssä merkityksessä Oiva Meriläinen pelasti jopa henkeni. Hänen pitämänsä akvarellikurssi Viittakivessä auttoi minua löytämään itseni ja elämäni merkityksen melko vaikeassa elämän tilanteessa. Yhtäkkiä minussa oli hurjan paljon voimaa ja ylimääräistä rohkeutta melkein mihin tahansa. Tuosta hänen antamastaan rohkeudesta olen hänelle hyvin kiitollinen.
Olkoon taivaan värit Oiva Meriläiselle ikuisesti kauniit ja harmoniset. Kiitos, Oiva.
