Siivosimme eilen vaatekomerojamme, koska niiden alta puuttuu eristys ja veto on sen mukainen. Tänään sitten täällä kävikin miehiä toteamassa tuon vedon ihan lämpökameralla kuvaten. Taitavat mennä komerot uusiksi tässä huushollissa.Tarpeeksi kauan onkin kärsitty vilua, vaikka nälkä onkin pysynyt toistaiseksi näkymättömissä.
On se kumma, miten tuota tavaraa kertyy vuosien mittaan. Verhojakin oli yksi iso matkalaukullinen kaikista asunnoista ja yhdet mieheni poikamiesboksin verhot vielä päälle ja vanhoja vuodevaatteitakin iso pahvilaatikollinen, puhumattakaan kaikista komeroon kätketyistä vanhoista vaatteista, joita ei ole vuosiin käytetty, mutta jotka ovat vain sinne komeroon tullut laitettua pois silmistä. Välillä piti olla itselleen kova ja heittää pois vanhoja tavaroita, vaikka sydän vuoti lähes verta noin kuvaannollisesti. Sinne meni lapsuusajan kangasnenäliinojakin, mutta jotakin kävin illan hiljaisina tunteina vielä vaivihkaa pelastamassa takaisin, kuten sen ällöttävän vaaleanpunaisen ryijykäsityön, josta piti ensin tulla vauvan peitto, mutta jonka merkitys muuttui sohvatyynyksi. Sen reunoissa on aika paljon tyhjää, ja ne tyhjät reunat voisi täyttää vaikka harmaalla ja tummansisisellä. Nyt se on vain viitsimisestä kiinni ja se odottaa tuolla sen toisen keskeneräisen ryijyn kanssa korivaunun alakorissa.
Löytyi komerosta jotain hyvin iloisesti yllättävääkin. Jossakin oli ollut pitkään piilossa ensimmäisen oikean ulkomaanmatkani lentolippu. Se on todellinen aarre. Olihan kyseessä siis myös ensimmäinen Norjan matkani. No nyt se ainakin on huolellisesti arkistoitu. Toinen merkittävä matkamuisto oli yhdessä lehtikotelossa ollut Hampurin oopperan Cats-musikaalin käsiohjelma. Noiden matkamuistojen löytymisen vuoksi kannatti siivota,
