Tänä vuonna on ryhdistäydyttävä tämän blogin - ja myös sen toisen blogin - kanssa. Viime vuonna vain yksi postaus. Sen huonommin ei kai voi mennä.
Nyt, kun on vaihtunut vuosi ja vuosikymmen luon silmäyksen vuoteen 2019. Vuoden alkupuoli meni enemmäkseen lorvaillessa. Yhtäkään opintopistettä saati muuta mitattavaa en saanut aikaan koko vuonna.
Toukokuussa sentään ryhdistäydyin sen verran, että hakeuduin CP-liiton ikääntyneiden vertaisviikonloppuun Lahden kuntoutuskeskukseen. Se viikonloppu oli erittäin hyvä veto. Viikonlopun teemana oli kipu ja sain vertaistukea tuohon kipeän niskani kestämiseen. Viikonlopun jälkeen jäin suoraan aikuisen vaativalle lääkinnälliselle moniammatilliselle neurologiselle yksilökuntoutukselle, joka oli minun kannaltani yhtä tyhjän kanssa. Muuta hyötyä siitä ei ollut, kuin psykologi, joka kaikista edellisistä kuntoutusjaksoista poiketen ei ollut mikään totaalisesti sahanjauhonsa urealla kastellut urvelo, vaan tällä oli järkeä enemmän kuin omia oletuksia. No, olihan se sentään jotakin. Vaan siltikin päätin, että ei koskaan enää! Jos haluan kotoa pois, lähden ulkomaan lomalle.
Heinäkuussa kävin Jyväskylän kesän päätöskonsertissa kuuntelemassa Ritva Oksasta. Heinäkuussa oli myös yhdet sukujuhlat. Sai syödä hyvin kauniissa Jyväskylän harjun maisemassa Vesilinnassa.
Syyskuussa kaivauduin taas ulos kolostani erääseen kirjallisuustapahtumaan. Oli kiva nähdä remontoitu kaupunginkirjasto.
Lokakuussa Jyväskylässä oli kansainvälisen CP-päivän tiimoilta ikääntyneiden toimintakykyä käsittelevä tapahtuma. Tiedostan hyvin olevani ikäloppu. Piti pyörtää pyhä päätös ja käyttää yksi kuljetusmatka.
Lokakuun varsinainen tähtitapahtuma oli ystäväni Marja Korhosen kolmannen kirjan julkistamiskonsertti Saarijärven kirkossa. http://kirjallisestikiitos.blogspot.com/2019/10/karhunpesassa-on-vanhannaikaista.html. Kiitos, Marja, vielä kerran.
Kolmas lokakuusta mainittava asia on se, että valitukseni Jyväskylän vammaispalvelujen tekemästä kielteisestä henkilökohtaisen avun päätöksestä koskien vaihto-opiskelua Oslon yliopistossa meni läpi toivomallani tavalla. Turusta tulee hyviä lakimiehiä. Kiitos Jukka Kumpuvuori. Enää pitäisi vaan löytää riittävästi motivaatiota vaihtoon hakeutumiselle ja haettava uudestaan sekä vaihtopaikkaa että henkilökohtaista apua.
Marraskuussa voitin Savo volleyn kaulaliinan pelaajien nimikirjoituksilla kirjoittamalla sykähdyttävimmän savomuiston. Se lämmittää myös henkisesti. Muuten seurasin lentopalloa Ruutu + kautta, Muuten marraskuu ja joulukuu menivätkin sitten omalla painollaan.
Vuoden aikana en juuri rikastunut rahassa mitattavalla tavalla, onnistunut pudottamaan painoani tai parantanut elintapojani liikunnallisesti. Olen siis edelleenkin oma, normaalihirveä itseni.
