Taas on uudenvuodenaatto ja aika kirjata tänä vuonna koettua. Ehkä pitäisi kirjata myös tämän vuoden tekemättä jättämiset, mutta se lista on turhan pitkä ja mitäpä se katuminen sitä paitsi hyödyttäisi.
Vuonna 2022 ei tapahtunut juurikaan mitään sillä tavalla erikoista,mistä olisi jäänyt muistijälki. Mutta oli jotakin sentään.
Luin ja kirjoitin. Opiskelinkin kirjoittamista. Tosin en yliopistossa. Ensimmäinen kirjoituskurssi oli Kansalaisfoorumin järjestämä Perjantaiaamun kirjoitusrauha -kurssi, joka järjestettiin zoomissa nimensä mukaisesti perjantaisin ja joka käsitti yhteensä kahdeksan verkkoistuntoa. Ensimmäisellä kerralla kirjoitin muistiinpanoihin: "Näillä ihmisillä on suurempia suruja kuin minulla." Vaikka tuo kurssi oli lyhyt, se oli silti antoisa. Valokuvatyöskentelystä pidin paljon.
Maaliskuun kolmantenatoista päivänä täytin 60 vuotta. Olisin kerrankin halunnut juhlia, mutta Putinin Venäjän 24.2. alkanut "sotilaallinen erikoisoperaatio eli hyökkäys Ukrainaan sammutti juhlimishaluni hyvin tehokkaasti. Nyt sota on kestänyt yli kymmenen kuukautta, eikä sille ole loppua näkyvissä.
Kesäkuussa alkoi "Luovuuden kesälaidun" -kurssi, joka sekin järjestettiin zoomissa tiistaisin. Se ei ollut ihan sitä mitä odotin ja tarvitsin. Mutta olipa siinä tekemistä kolmenatoista tiistaina.
Kesäkuussa pääsin "karkaamaan" Suomen Eucrea ryn hallituksen jäsenyydestä, kun hommasin itselleni paljon itseäni paremman seuraajan. Tosin rivijäsenenä olen aika pahasti toiminnasta "pihalla". Mutta itsepä tuota halusin.
Elokuussa osallistuin Syke TV-sarjan koekuvaukseen, johon minua pyydettiin hakemaan. En saanut CP-vammaisen statistin roolia, mutta tulipa sekin koettua ja oli kiva nähdä ystävää pitkästä aikaa. En tiedä, onko sitä jaksoa vielä esitetty. Olen ollut vielä huonompi television katsoja kuin aikaisemmin.
Lokakuussa olin vielä yhdellä Nihil Interitin pitämällä viikonlopun runokurssilla. Sieltä tuli kurssimuistiinpanoihin kirjattua havainto: "Kirjoittaminen on tosi ihana tapa ajatella asioita". En tosin ole pysynyt siinäkään päätöksessäni kirjoittaa päiväkirjaa joka päivä.
Terveyden kannalta ei ole ollut moittimista. Mitä nyt pientä ikäkriisiä on pukannut silloin tällöin. Täyttää 60 ei ollut yhtä hauskaa kuin täyttää 50. Enää en innostu oikein mistään, vaikka syksyllä suunnittelin mm. historian perusopintoja avoimessa yliopistossa.
Tosin innostuin muutama viikko sitten opiskelemaan ruotsia Duolingolla. Oi miksi en tehnyt sitä aikaisemmin? Bättre sent än aldrig.
Tämä on vuoden 2022 toinen ja samalla viimeinen Uusi norsu rullatuolissa -blogikirjoitus. Ensi vuodesta en lupaa yhtään mitään.
Hyvää uutta vuotta juuri sinulle.
