Kevätahdistus

Kevät on jo kohta kääntymässä kesäksi, kun tätä kirjoitan. Kevät onkin kulunut teatteriharjoituksissa, norjan kielen opiskelussa ja keilatessa, joka on ollut osa avofysioterapiaani kerran kuussa.

Ensi viikolla ovat näytelmämme esitykset. En vain tiedä, miksi en ole yhtään innostunut esityksestämme ainakaan vielä. Toivottavasti edes jonkinlainen "pössis" tulee viimeistään ensi-illassa. Nyt minulla on pikemminkin vähän paha olo, sellainen, että joudun näyttelemään muutakin kuin roolihenkilöäni. Se tunne ei ole hyväksi, tai ainakaan oikein ohjaajia tai muita näyttelijöitä kohtaan, jotka pyrkivät parhainpaansa. Olen päättänyt, etten jatka näytelmäpiirissä enää ensi syksynä.

Tiedä sitten, miten tuon kanteleensoittoharrastuksen käy. Taisin tulla ostaneeksi turhaan tuon uuden 5-kielisen kanteleen. Luultavasti jatkan kanteleensoittoa, kun olen yksin täällä kotona. Tänä vuonna emme ole menossa Kaustisellekaan eikä minun yksikätisenä kannata mennä kansalaisopiston ryhmään.

Minä todella pidän keilauksesta, vaikka olenkin siinä huonoakin surkeampi. Olen tilannut itselleni oman keilapallonkin, koska palloilukeskuksesta lainattavien keilapallojen reiät ovat joko liian pienen minun sormilleni tai sitten pallo on liian painava. Haluaisin kehittyä keilaamisessa, vaikkei minulla olekaan kilpailuoikeuksia.

Kiva kuitenkin, että kesä tulee. Pääsen taas kiertämään jyväsjärven sähköpyörätuolilla. Pääsen myös pelaamaan mölkkyä hyvän sään aikana. Yksi Nivalan matka on tiedossa, mutta muita kesälomamatkoja tuskin tulee, vaikka Oulussa olisi kiva käydä tapaamassa minun sukulaisiani. Kuten siitä on ollut jo monta vuotta puhe. Toivon inhimillisiä ilmoja, enkä mitään tappohelteitä.

Kirjahanketta pitäisi edistää, ja sehän tapahtuu vain kirjoittamalla. Jos en kirjoita sitä, minun pitäisi kirjoittaa tätä blogia. Siitä huolimatta, että en usko kenenkään olevan oikeasti kiinnostunut elämästäni.