Hohhoijjaa ystävänpäivänä

Minä en ole mikään ystävänpäiväihminen. Olen nimittäin melko erakko. Viihdyn yksin paremmin kuin hyvin, mikä ei ole ystävänpäivänä mikään toivottu juttu. Ystävänpäivän viettämisen pakkopulla ei kuitenkaan ole ainoa syy huokailulle, vaan syyt ovat syvemmällä. Hyvää ystävänpäivää siis kaikille ystäville ja lukijoille

Joitakin kuukausia sitten tein erityisherkkyystestin, joka vahvisti sen, jota olen jo pitkään aavistellutkin. Testi pamahti punaiselle ja minä olen erityisherkkä ihminen. Olen kuten Tumma Eino Leinon runossa. Tosin kuolon kuusikkohon, vainajien varvikkohon en aio mennä. Tahdon nimittäin vähän avarammat kamarit.

Olen astumassa vapaaehtoisesti todelliselle oman sosiaalisuuden puutteeni epämukavuusalueen miinakentälle. Olen nimittäin hakeutumassa opiskelijavaihtoon Norjaan. Norjahan on aika yhteisöllisyyttä arvostava maa. Muistan aiheuttaneeni ensimmäisellä Norjan matkallani melkoista paniikkia vetäytymällä yksinäisyyteen omaan huoneeseeni ja karkoittamalla jopa avustajani pois huoneestani. Lisäksi, kuten olen ymmärtänyt, opiskelijayhteisöissä oletetaan, ettei kaveria jätetä ja että kaikilla on kivaa yhdessä. Hui, melkein pelottaa!

Toisaalta Norja on juuri sitä mitä olen aina halunnut kokea. Tahdon vielä kokeilla, onko minussa samaa uskallusta kuin nuorena. Katuisin loppuelämäni, jos en edes hakisi. Kyllä niillä käytännön asioilla on taipumus järjestyä joko hyvin tai huonosti.