Tänään on ollut mukava päivä. Entinen henkilökohtainen avustajani kävi kylässä ja valmisti meille todellista herkkuruokaa - maksakastiketta ja lettuja, joita en olekaan saanut moneen vuoteen sen jälkeen kun Riikka lähti töistä. Kuten jo sanoin, hyvää oli. Samalla, kun Riikka laittoi ruokaa, meillä oli hyvä tilaisuus suunnitella maaliskuista Norjan matkaamme. Minulla alkaa matkavarvasta jo hyvällä tavalla vipottaa.
Minulla on muitakin ahkeria ja aikaansaavia ystäviä. Sellainen on esimerkiksi Johanna, jolla on iso perhe ja maatila. Hän on sen vuoksi varmasti aina työssä ja touhussa, mutta silti hänellä riittää aikaa aina uusiin harrastuksiin. Nytkin hän on aloittanut nukkekodin rakentamisen ja uuden nukkekotiblogin kirjoittamisen. Lisäsin Johannan nukkekotiblogin tuohon blogiluetteloon. Käykää lukemassa. Suosittelen lämpimästi, koska Johanna kirjoittaa todella hyvin. Minä ihailen Johannan taitoa luoda sanoilla elämää kaikkialle ympärilleen. Johannan nukkekotikaan ei ole pelkkä nukkekoti eikä esine, vaan se on elämää täynnä oleva pienoismaailma.
Minulla itselläni tuo tekemistä odottavien tehtävien lista vain kasvaa ja tekemättömistä töistä johtuva huonon omatunnon kolina sen kuin vain voimistuu. Pitäisi mm. opiskella erästä verkkokurssia, perustaa uusia blogeja, miettiä ehkä kunnallisvaalejakin ja pyykkivuoret kaapeissa sen kuin kasvavat. Toisaalta, nyt tunnustan, minäkin olen hurahtanut tuohon ryijyn ompelemiseen. Ryijyyn jää koukkuun, koska sitä ommellessa saa jotakin näkyvää aikaan. Samalla, kun aika, paikka ja kaikki ikävyys unohtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti