Kun 5.9. aloitin Jyväskylän kansalaisopiston aikuisten teatteriryhmässä, en totta vie osannut arvata, minkälainen tunne ja olo minulla nyt on. Tämä on aivan valtavan mahtavaa! Sanat eivät riitä mihinkään.
Tämän pössiksen vuoksi on kannattanut asettaa itsensä alttiiksi, vaikka se ei ole aina tuntunut oikein miltään eikä ainakaan mielekkäältä. Vastaan on tullut syvää uskon puutetta tilanteissa, joissa omat fyysiset rajoitukseni ovat tuntuneet aika ahdistavilta erehdyttyäni pitämään silmäni väärällä tavalla auki eli tarkastelemaan esimerkiksi ryhmämme muiden ihmisten liikunnallisuutta. Onneksi tuollaiset tilanteet ovat menneet jotenkin ohi ilman, että ne olisivat näkyneet ryhmän muille jäsenille. Muutenhan en olisi nyt tässä.
Tänään oli Ensi-ilta. Sain tuntea ja tietää, että kyllä minäkin jotakin osaan. Aion lillua tässä ensi-illan onnistumisen euforisessa pilvessä huomiseen saakka. Huomenna on taas uusi esitys, joka vaatii uuden onnistumisen.
Onpa ihana kuulla tällaisesta aktiivisuudestasi. Hienoa, että se on hyvin palkinnut. Iloitsen kanssasi! Une
VastaaPoista