Tänään tuli postin mukana Jyväskylän yliopistolta kirje. Kirjeessä ilmoitettiin, että minut on siirretty passiivirekisteriin. Kirjeessä minua huvitti melkoisesti tietty uhkaus, joka liittyi passiivirekisteriin siirtämisen merkitykseen. Laitan siitä tähän suoran lainaksen: "Passivointi tarkoittaa käytännössä mm. sitä, että Jyväskylän yliopiston tietokoneiden ja verkon käyttöoikeus, käyttäjätunnus lakkaa, ellei HOPS ole hyväksytty ja ilmoittautuminen hoidettu 15.9.2013 mennessä." No en minä kyllä ole Jyväskylän yliopiston tietokoneita ennenkään käyttänyt, ja käyttäjätunnus ja yliopiston sähköpostiosoite menivät jo syksyllä 2011. Joten ei siitä passivoitumisesta kovin suurta tappiota nyt enää tule.
Mitähän muuta tuosta kirjeestä pitäisi ajatella? Haluaako Jyväskylän yliopisto, että minä valmistun filosofian maisteriksi lähes hinnalla millä hyvänsä ja siitä huolimatta työllistynkö vai en? Onko yliopiston valtionosuuskiima se kaikkein tärkein juttu vai mitä järkeä on tunkea vanhaa ihmistä tutkintoputkeen? Sanokaa mitä sanotte, mutta 51-vuotias opiskelija on yliopistolla vanha. Toisaalta jo 24 vuotta sitten syntynyt ajatus kirjallisuuden gradusta on alkanut uudestaan kutkuttaa ja toisaalta juuri tänään umpeutui yksi hakuaika. En siis ala opiskella teologiaa. Voisin kai siis aivan kätevästi vaihtaa kirjallisuuden pääaineekseni ja tehdä gradun kirjallisuuden vammaiskuvista. Eri asia on, kiinnostaako se tarpeeksi sekä tiedeyhteisöä että minua. Luultavasti yliopisto ei näyttäisi sille intopiukeana vihreätä valoa.
Alun alkaen lähdin opiskelemaan kirjallisuustiedettä sillä ajatuksella, että kun luen muutenkin, niin yhtä hyvin voisin hyödyntää lukemani. Vaikka myöhemmin kirjallisuustiede alkoi tieteenä tuntua suorastaan tekotieteelliseltä paskalta, voisin yrittää löytää tuon nuoruuteni ja opiskeluni alkuaikojen innostuksen ja antaa itselleni luvan nauttia kirjallisuudesta. Tosin yliopistoahan siihen kirjallisuudesta nauttimiseen ei välttämättä tarvita muuten kuin siten, että maisteritutkinto antaisi nautinnolle legitimiteetin. Voisihan tuota siis kokeilla, kun ei se ota eikä annakaan. Lopuksi laitan tähän linkin tuonne vanhaan blogiini:
http://norsurullatuolissa.blogspot.fi/2011/10/muistokirjoitus-kayttajatunnukselle.html
Olipa haikeata. Minäkin mietin joskus kirjallisuuden opiskelua, mutta perhe otti osansa elämästäni ja se on tuonut onnea ihan yltäkyllin. Olen sairastellut paljon ja siitä syystä kovat opinnot eivät sopineet minulle. Konservatorio oli kevyempi vaihtoehto ja myös kuitenkin lähempänä omaa elämääni. Kirjoittamista olen myös opiskellut ja toimittamista. Ensimmäistä erinäisissä seminaareissa ja Mikkelin Kirjoittajaopistossa. Jälkimmäistä KRTL:ssa. Yksi televisio-ohjelmakin on kontollani ollut. Minusta sinä olet hyvä kirjoittaja. Onko jotakin työn alla. Jostakin päättelin niin, että on. Siunausta kaikille hankkeillesi! Une
VastaaPoista