No nyt se on sitten koettu nimittäin SE eka kerta Kaustisella pelimannina. Vaikka miten mielelläni laittaisin tuon pelimannin lainausmerkkeihin, niin soitinhan minä siellä eilen ja omaräpeltämiä omituisuuksiani soitinkin. Tunne oli jokseenkin erilainen verrattuna aikaisempiin kertoihin Kaustisella, jolloin olen ollut joko mieheni huoltaja/roudari tai sitten puhtaasti saavana osapuolena musiikin kuluttaja-nautiskelijana.
Mitä siitä, vaikka keikka kestikin vain vajaat 10 minuuttia. Siinäkin ajassa ehdin sekä onnistua että epäonnistua. Onnistua sikäli, että yleisö tuntui pitävän, mutta epäonnistua sikäli, että onnistuin soittamaan jokaisen kappaleeni niin päin honkia kuin olla ja taitaa. Onneksi soitin omia kappaleitani, joita kukaan muu kuin mieheni ei ollut kuullut aikaisemmin, enkä toisaalta häkeltynyt eikä suustani livahtanut yhtään "äschää" eikä "eikua".
No, kesä ilman Kaustista on kuin vene ilman tappia! Toivottavasti ensi kesänä pääsen uudelleen.
Onpa sinulla ollut kiva kohokohta kesääsi. Iloitsen kanssasi. Hyvää jatkoa! Une
VastaaPoista