Pissaa pihlajanmarjoille

Tänään on joulukalentereista avattu kolmas luukku. On kansainvälinen vammaisten päivä. Vaikka en olekaan kovin näkyvästi taistelemassa oikeuksiemme puolesta, olen tänään miettinyt oikeuksiemme ja mahdollisuuksiemme tilaa Suomessa vuonna 2013.

Viime viikolla olin enemmän huolissani kuin nyt, vaikka en vieläkään ole aivan täysin luottavainen, mitä Suomen vallitsevaan ja edessä olevaan tilanteeseen tulee. Viime viikolla, ennen rakennepaketin hyväksymistä, jotkut asiantuntijat olivat esittäneet vammaisten matkoista ja henkilökohtaisesta avusta säästämistä. Onneksi hallitus ei mennyt siihen - vielä. Olisi todella surullista myös päättäjien kannalta, jos vammaisten oikeudesta välttämättömiin taksimatkoihin tai oikeudesta saada apua sellaiseen, mitä ei itse pysty tekemään jouduttaisiin säästämään. Siinähän hallituksen tärkein vammaisten elämään vaikuttanut saavutus romutettaisi.

Minun mielestäni invataksilla matkustamisessa ei ole mitään ylellistä luksusta. Invataksi ei nimittäin ole mikään hiljainen ja pehmeästi kulkeva henkilöauto, vaan se on rämisevä pakettiauto, jossa matkustaessa tuntee persuuksissaan kaikki tiessä olevat montut ja töyssyt. Olivat ne sitten tarkoitettuja hidasteita tai ei. Mutta niillä sitä on vaan mentävä ne vähäiset matkat, mitä vammaispalvelulaki, -asetus ja virkailijat erikseen suovat, kun besserwissereitä ovat. Se on vain 9 edestakaista matkaa kuukaudessa asioimiseen ja virkistykseen.

Henkilökohtainen apu on vielä välttämättömämpää kuin kuljetuspalvelut. Kun aikanani luennoin vammaisuudesta mm. sosiaalityön opiskelijoille, kerroin, että "Ukko" Maslow oli joko muumi, tai sitten hän "terveenä" unohti tarvehierarkiastaan kokonaan vessassa käynnin tarpeen. Aineenvaihdunnan tarpeethan ovat terveille niin luonnollisia tyydyttää huomaamattomasti, etteivät he joudu WC-käyntejään erityisen aktiivisesti ajattelemaan. Megalomaaninen kaiken tajunnan lamauttava virtsahätä lienee "terveille" suhteellisen tuntematon tuttavuus, koska kun hätä tulee käteen, siitä pääsee käden käänteessä. Ei heidän tarvitse välttämättä käydä kimppapissalla kuten meidän pitää. Se olisi luksusta, jos joskus pääsisi yksin "puuteroimaan nenäänsä".

Siis kaikesta muusta ja esimerkiksi pesäpallokenttien tekonurmista voi säästää, mutta jos näistä kahdesta säästetään, niin kyllä siinä sitten kiekuu moni muukin kuin Oiva Toikan lasikukko.