Tänään on aivan tavallinen maanantai. Ulkona sataa hiljalleen lunta ja ilta on alkanut hämärtyä. On helmikuun puoliväli ja päivä on pidentynyt joulukuusta. Vaikka nyt on arki, minulla on aika tyytyväinen mieli. Mikäs on ollessa, kun kaikki on hyvin. Paitsi, että närästää. Pyykit ovat pyörineet pesukoneessa ja porokeitto on liedellä lämpiämässä.
Nykyisessä maailman myllerryksessä omalla yksityisen ihmisen onnellisuudellani on hyvin paljon merkitystä. Nyt ei ole suurta väliä itselleni, että olen tällä hetkellä "vain" kotona ilman tavoitteellista opiskelua tai suurempia yhteiskunnallisia vastuita luottamustoimissa. Lautamieheys ja alueseurakunnan varajäsenyys riittävät minun tehtävikseni tällä hetkellä aivan mainiosti. Minua pyydettiin tänään osallistumaan alueseurakunnan alueneuvoston kokoukseen varsinaisen jäsenen ollessa estynyt. Kun kuulin hänen kiireistään, olin hyvin helpottunut. Itse en ehkä jaksaisi kovinkaan kauan tuota hänen kokoustahtiaan.
Nyt on toivottavasti tämän talven pahimmat pakkaset menneet ohitse. On kummallista, miten kerrostalon seinät imevät ulkoa sekä pakkasta että hellettä, joka ulkolämpötilan muuttuessa sitten jää joksikin aikaa vaikuttamaan sisäilman lämpötilassa. Onneksi minulla on ollut tuo ryijyn ompelu, jossa olen voinut näppejäni lämmitellä. Sekin on arjen ihanuutta pienessä asiassa, kun saa täysillä ja hyvällä omalla tunnolla "hurahtaa" johonkin. Ensi vuonna tällainen "luksus" on taas muisto vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti