Tälle blogikirjoitukselle on vähän sijoitusvaikeuksia, koska se olisi pääsiäisaiheensa vuoksi ehkä kuulunut tuonne pieneen hengelliseen blogiini. Koska kuitenkin tässä kirjoituksessani pohdin myös maallisia, niin olkoon tämä nyt norsuna täällä rullatuolissa. Toisaalta, kuten myöhemmin ilmenee, norsullakin voi olla hengellinen sisältö. Vastuu on siis, jälleen kerran, lukijallani.
Nyt sataa lunta, mutta radiossa kuuluu Here comes the sun. Aurinko on siis jälkitoimituksessa. Vielä aamulla täälläkin paistoi aurinko ja mieleeni tuli, että olisipa ihana päästä pilkille. Kun lapsena olimme pääsiäisiä kesämökillämme, oli pilkkiminen itsestään selvä pääsiäisen ohjelmanumero. Hero, saksanpaimenkoirani, ne kalat söi, kun sille niitä iltaisin mökin takassa halstrattiin. Hero olikin varsinainen herkkusuu. Jos saaliina oli sekä särkiä että ahvenia, piti särjet halstrata ensin. Ne nimittäin maistuivat mudalle, ja olisivat jääneet Herolta syömättä, jos se olisi saanut ahvenet ensin. Eihän se malmikoirankaan suu nyt sentään tuohesta ollut.
Hero oli tietysti mukana myös sinä pääsiäisenä, kun mökkimme pihalle oli pääsiäisyönä tullut jostakin karannut kalkkuna. Kalkkunan ronklotus kuulosti uneeni siltä kuin ikkunoita olisi pesun jälkeen kuivattu. Muistankin ajatelleeni äidillä olevan kummallinen ikkunanpesuaika. Herohan sitä kalkkunaa tietysti pelkäsi, kun isä yritti kalkkunaa pois hätistellä yöuniamme häiritsemästä loppujen lopuksi yrityksessään onnistuen, mutta katkenneista unistaan hyvin harmistuneena.
On kuitenkin paljon mukavampi herätä kalkkunan ääntelyyn kuin häkämyrkytykseen, mikä sekin oli mökillä vietettyjen pääsiäisten kokemuksia. En vieläkään tunne oloani täysin turvalliseksi, jos yövyn puulämmitteisessä talossa.
Näin nyt pitkäperjantaina Tyrvään Pyhän Olavin kirkon taideteoksista kertovan dokumentin Tyrvään Paratiisi ja Passio, jossa kirkon maalaukset maalanneet taiteilijat, Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala, kertoivat ajatuksiaan kirkkoon tekemistään maalauksesta ja tuosta kulttuurihistoriallisesta erittäin merkittävästä maalausprosessista. Kirkon alttariosan kuvittanut Osmo Rauhala kertoi kuvittaneensa syntiinlankeemuksen norsuparilla, koska hän oli lukenut jostakin, että norsupopulaatiossa naarasnorsu kantaa hedelmiä urosnorsulle houkutellessaan tätä lisääntymispuuhiin. Eeva on naarasnorsu Aatamin ollessa urosnorsu. Tuo on mielestäni hyvinkin viehättävä ajatus, mutta mitä nämä kymmenet kokoelmassani olevat norsut syntiinlankeemuksen kantajina ja vertauskuvina kertovat minusta???
Vielä yksi muisto/huomio. Tänä vuonna pääsiäinen on aivan samalla kohdalla kuin se oli vuonna 2007. Silloinkin toinen pääsiäispäivä oli Mikael Agricolan päivä ja vuosi 2007 oli joku Agricolan juhlavuosi. Muistan, kun katsoessani televisiojumalanpalvelusta päätin aloittaa valmistautumiseni kanditutkintoni viimeisenä olevaan kotimaisen draamakirjallisuuden tenttiin lukemalla Paavo Haavikon näytelmän Agricola ja kettu. Hyvähän lukeminen oli niin ajankohtaisesti aloittaa. Tässä vuoden 2012 pääsiäisessä ei ole samanlaista akateemista latausta. Tämä pääsiäinen unohtuneekin luultavasti muiden tavispääsiäisten joukkoon.
Minä toivotan sinulle riemullista pääsiäisjuhlaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti