Tänään on itsenäisyyspäivä. Itsenäisyys on minulle samaa kuin Suomi. Minä olen vielä sitä sukupolvea, joka on saanut kuulla paljon sodasta, sotalapsista, pommituksista ja puutteesta. Isoenoni ja kaksi enoani olivat rintamalla. Isäni lähetettiin pikkuveljensä ja pikkusiskonsa kanssa sotalapsiksi Ruotsiin, mutta sitä ennen isäni hoputti koulutoveriaan, että "Nyt ei jouda kakkimaan, nyt on sota". Äitini taas kertoi toivoneensa hartaasti, että kouluun olisi osunut pommi. Muistan itse syöneeni sota-ajan reseptillä tehtyä suurta ja halpaa sokerikakkua... Kuntoutusjaksoista Ilomantsin Pääskynpesässä tuli minulle Pyhyyden kokemuksia etenkin sen jälkeen, kun sain kuulla Ilomantsin sotahistoriasta talvi- ja jatkosodassa. En taida olla ainoa, jonka mielessä itsenäisyys, vapaus ja sota kuuluvat niin selkeästi yhteen. Nuo kolme itsenäisyyden timantin eri fasettia loistavat myös arkipäivään.
Mutta on itsenäinen Suomi onneksi muutakin. Se on mahdollisuuksia opiskella tai olla opiskelematta, se on kaikissa vajavaisuuksissaankin ainakin kohtuullisen hyviä tukipalveluja, joista voi jonkin verran valita, se on mahdollisuus äänestää ja asettua ehdokkaaksi, vaikuttaa Suomen ja kotikunnan asioihin ja siten mahdollisuus olla Suomella töissä - kukin omalla paikallaan.
Minulle Suomi on myös taidetta ja muotoilua. Se on Kupittaan norsu ja Tapio Wirkkalan kantarelli-maljakko, maripaita, suomalainen lamppu tai vaikka tuo rullatuoli, vaikka niitä ei tehtykään enää itsenäistymisen jälkeen.
Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti