Minusta tuntuu kummalliselta, kun on kuin aika olisi kääntynyt taaksepäin johonkin menneisyyteen. Mieleeni tulevat vanhempieni kertomukset sota-ajan pulasta ja rasvakorteista. Kuulin nimittäin uutisista, että nyt hamstrataan voita niin että kaupoissa ovat hyllyt tyhjinä. On tullut suoranainen voipula, kun ihmiset ostavat voita kymmeniä kiloja ja pakastavat sitä joko omaan käyttöönsä tai hyvällä voitolla myytäväksi internetissä. Internetistä on tullut nykyajan mustapörssi, jossa ½ kiloa voita maksaa 50 euroa (vanhoissa markoissa 300 markkaa). Sota-ajasta tämän keinotekoisen voipulan erottaa tosin se, että rasvakortilla voita sai vain 250 grammaa kuukaudessa, kun sitä voi nyt hankkia aivan tolkuttomasti kilotolkulla.
Voipulan syyksi on selitetty ihmisten innostusta vähähiilihydraattiseen ruokavalioon eli karppaukseen, jossa rasvaa ja nimenomaan voita saa syödä hyvällä mielin, kun voin sanotaan olevan terveellistä. Huonot kesätkin ovat nähtävästi vaikuttanut lehmien maidontuotantoon heikentävästi. Ilman maitoahan ei ole kermaa eikä voita.
Mutta mistä johtuu tämä ihmisten suorastaan raivokas itsekkyys tässä 2010-luvun yltäkylläisyydessä? Miksi joidenkin ihmisten mielessä raja rikkauden ja köyhyyden välillä tuntuu olevan ohuempi kuin hämähäkin seitti? Onko niin, että 1800-luvun nälänhätä ja 1940-luvun pula on jättänyt jälkensä meidän geeneihimme? Olemmeko niin sokeita, että emme näe ympärillämme olevaa ruoan ja tavaroiden runsautta? En tiedä vastauksia näihin kysymyksiin joten näitä lienee turha edes kysyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti